Pessimistin tunnustukset

Voi miten kauniista syksystä olemme tänä vuonna saaneet nauttia. Tuntuu, että muutun joka syksy enemmän ja enemmän syysihmiseksi. Ennen odotin pimeää ja sateista syksyä kauhulla, mutta enää ei ahdista ollenkaan niin paljon. Ylipäätään elämä ei ahdista ollenkaan niin paljon. Vaikka paljon on vielä tehtävää positiivisemman ja pelottomamman elämänasenteen suhteen...

Luen useita kauniita ja inspiroivia blogeja, joista yksinkertaisesti tulee hyvälle tuulelle. Ihanaa, että sellaisia löytyy ja uusia tulee koko ajan lisää! Mutta tällaisella vanhalla peruspessimistillä herää kysymys: miten noi voi olla noin onnellisia? Enkä tarkoita tätä nyt kateellisena, vaan ihan oikeesti, miten noin onnelliseksi tullaan?

Kukka Laakso kirjoitti hauskasti joku aika sitten blogissaan, että on "kyynis-melankolinen" ja "rakastaa vastustaa asioita ja ilmiöitä". Että "defaulttina EI". Hehe, touché. Onneksi sekä minä että Kukan blogin mukaan myös hän, alamme pikkuhiljaa oivaltaa, miten voidaan tulla onnellisemmaksi. Ja tärkeintä on oma asenne. Asenne ratkaisee.

Jos syksyä siis odottaa pelonsekaisin tuntein, että prkl, taas tulee kylmää ja pimeetä ja ihan varmaan tänä vuonna on semmonen märkä syksy kun vaan sataa koko ajan ja mitkä ihmeen kengät tonne voi laittaa, kumisaappaissako sitä pitäis töihin lähteä, kiva näyttää ihan dorkalta jne jne... niin IHAN VARMASTI vituttaa. Mutta toisellakin tavalla voi suhtautua.

Itse kävin ensimmäistä kertaa elämässäni (!) sienimetsällä tänä vuonna. Keräsimme suppilovahveroita ihan hulluna ja niistä on tehty jo monenmoiset herkkuateriat, kuten possua sienikastikkeessa ja sienirisottoa. Namskis. Ruoka maistuu muuten vielä tavallista paremmalta, kun sen on ihan itse pikku kätösin maasta poiminut. Siellä ne sienet odottaa pakkasessa ja joka kerran kun niitä käyttää ruuan laittoon, muistaa kuinka hauskaa niitä oli kerätä. Ei ahdista yhtään niin paljon kuin aiempina syksyinä.

Muiden blogien positiivisuudesta on vielä sanottava, että samanlaiseen muita inspiroivaan ihqulaa-elämänasenteeseen en taida ikinä pystyä. Mutta itselleni jo se, että olen matkalla kohti parempaa mindsettiä ja sitä kautta parempaa elämää, on jo ihan huikeaa ja jakamisen arvoista.