Olen löytänyt todella kiinnostavia syömishäiriöihin liittyviä juttuja nyt, kun tämä ajatus kypsyi päässäni. Tässä muutama jaettavaksi:
Entisen fitness-urheilija tarina
About your female body issues
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Kas, mulla on ortoreksia
Ei ironiaa otsikossa. Juu, alan pikkuhiljaa tajuta, että suhteeni ruokaan ja "terveyteen" on pikkasen vinoutunut. Mistä olen tän yhtäkkiä hoksannut? Aloitetaan alusta.
Vuonna 2006 olin ihan tavallinen opiskelijatyttönen, joka juhli ja joi liikaa, vietti sunnuntait krapulassa kera rullakebabin ja kuntoilu rajoittui kahteen jumppaan viikossa. En ole koskaan ollut erityisen hoikka, enemmänkin aika skrode. Lapsena harrastin yleisurheilua ja isäni olisi halunnut musta kuulantyöntäjää...eli joo, aika vanttera siis.
Oma ulkomuotoni alkoi siinä määrin häiritsemään vuonna 2007, että aloin tehdä asialle jotakin. Alkuun mun tavoite oli näyttää Carmen Electralta. Aloin etsiä tietoa treenaamisesta ja järkevästä syömisestä ja innostuin kuntosalitreenistä. Ostin Body-lehtiä, luin Pakkotoistoa, T-Nationia ja blogeja asian tiimoilta ja olin fanaattisen innostunut body fitnessistä. Halusin kilpaillakin fitnessissä. Söin kuin bodarit: puuroa, rahkaa, täysjyväriisiä ja pastaa, ruisleipää, vihanneksia, marjoja. Paljon proteiinia. Herapalautusjuomaa. Carmen Electra ei enää riittänyt, halusin näyttää fitnessmallilta. En valehtele, haluan edelleen.
Kun valmistuin, pääsin töihin kuntosalille. Työ oli kuinkin yllättävän uuvuttavaa, töitä oli ihan hirveesti ja treenini vähentyi. Treenasin tietysti duunipaikalla ilmaiseksi ja työpäivän jälkeen halusin vaan kotiin relaamaan.
En oikeastaan tiedä, miksi treeni-intoni väheni. Ehkä siihen vaikutti vahvasti myös se, etten saanut haluamiani tuloksia. En, vaikka söin juuri niin kuin piti ja vaikka treenasin neljä kertaa viikossa salilla. Enkä vieläkään näyttänyt Carmen Electralta.
Alkoi tulla vatsavaivoja... Näitä oli ollut jo aiemminkin, mutta uskoin niin vahvasti bodariruokavalioni paremmuuteen, että lakkasin uskomasta laktoosi-intoleranssiin. Siis eihän rahkassa voi olla mitään pahaa!? Aloin saamaan oireita viljoista ja maidosta. Välttelin niitä osaksi, mutta toisaalta en halunnut myöntää, etten ollutkaan superterve ja etten muka olisi saanut syödä jotakin mitä halusin ja mikä oli "terveellistä".
Aloin kuitenkin tutkia ravitsemusasioita toiselta kantilta ja löysin raakaravinnon. Voin kertoa, että raakaravinnolla ainakin mun kaikki siihen asti hankitut lihakset hävisivät aika nopeasti. Ok, se oli mun huono yritelmä raakaravintoa, joku toinen saattaa koostaa ruokavalionsa taidokkaammin.
Kokeilin myös vähähiilarista dieettiä, koska hiilarit nostaa insuliinitasoja, joka johtaa jenkkiksiin (ja mulla on tosissaan isot jenkkikset) ja insuliiniresistenssiin, joka johtaa diabetekseen. Eikö niin? Jätin pois hedelmät ja söin pääasiassa kasviksia, marjoja ja lihaa. En maitoa tai viljoja juurikaan, koska niistä tuli maha kipeäksi. Treenaaminen ei enää juurikaan kiinnostanut, en vaan jaksanut enää mennä salille. Tässä kohtaa olisi pitänyt aavistella jo jotakin...
Pikkuhiljaa dieettini olikin muodostunut pitkälti paleoksi: siis lihaa, kanaa, kalaa, munia (oih, miten paljon munia!), vihanneksia ja marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, kookosravsaa ja voita. Näitä söin, en muuta. Toki punaviiniä piti saada muutamia laseja viikossa rentoutumisen vuoksi ja kahvia, jotta jaksaa mennä töihin. Samalla ruokavalioni on gluteeniton ja maidoton, vältän hedelmiä, palkkari on jenkeistä tilattavaa riisiproteiinia ja sokeri tottakai ehdoton nou nou. Työpaikalla kollegan synttäreillä söin viime viikolla palan kakkua ja kärsin turvotuksesta ja vatsakivuista 3 päivää. Tosi tervettä.
Luin alkuviikosta kaimani Lauran paleosta luopumisesta. Se oli hyvin silmiä avaavaa. En ole itse koskaan "valinnut" paleota, vaan olen omien kokeilujeni ja ruokayliherkkyyksien ajamana ajautunut paleotyyppiselle ruokavaliolle. Vähähiilarinen paleo (paleonhan ei välttämättä tarvitse olla vähähiilarinen) on kuitenkin ilmeisesti aiheuttanut monille sitä pitkään noudattaneille terveysongelmia: treeneistä palautuminen kärsii, alkaa tulla erilaisia ruoka-aineyliherkkyyksiä ja allergioita, ihottumia, iho kuivuu, seksihalut vähenee... Pahimmillaan jopa hiuksia alkaa irrota päästä. Mulla on hiusten lähtöä lukuunottamatta noita kaikkia oireita. Jos kiinnostaa lukea tästä enemmän, kannattaa tsekata Matt Stone ja 180 Degree Health.
Mitä teen nyt? Yritän relata. Aloitin tänään syömällä vähän rahkaa, mutta mahahan siitä vaan tuli kipeäksi. En voi sanoa, että kaikki olisi mulle nyt ihan selvää, mutta selkeesti mun täytyy nyt lisätä hiilareita ruokavalioon. Ainakin aamupuuron otan taas käyttöön ja treenin jälkeen syön hiilaria niin paljon kun napa vetää. Riisiä, kaurapuuroa, bataattia, papuja, perunaa, gluteenittomia viljoja. Gluteeni ei siis todellakaan ainakaan tällä hetkellä sovi mulle, olkoonkin itse aiheutettua tai ei. Jos jollakulla on tietoa tai kokemusta siitä, että saako gluteeniyliherkkyyden parannettua, otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Muista syödä hiilareita.
Vuonna 2006 olin ihan tavallinen opiskelijatyttönen, joka juhli ja joi liikaa, vietti sunnuntait krapulassa kera rullakebabin ja kuntoilu rajoittui kahteen jumppaan viikossa. En ole koskaan ollut erityisen hoikka, enemmänkin aika skrode. Lapsena harrastin yleisurheilua ja isäni olisi halunnut musta kuulantyöntäjää...eli joo, aika vanttera siis.
Oma ulkomuotoni alkoi siinä määrin häiritsemään vuonna 2007, että aloin tehdä asialle jotakin. Alkuun mun tavoite oli näyttää Carmen Electralta. Aloin etsiä tietoa treenaamisesta ja järkevästä syömisestä ja innostuin kuntosalitreenistä. Ostin Body-lehtiä, luin Pakkotoistoa, T-Nationia ja blogeja asian tiimoilta ja olin fanaattisen innostunut body fitnessistä. Halusin kilpaillakin fitnessissä. Söin kuin bodarit: puuroa, rahkaa, täysjyväriisiä ja pastaa, ruisleipää, vihanneksia, marjoja. Paljon proteiinia. Herapalautusjuomaa. Carmen Electra ei enää riittänyt, halusin näyttää fitnessmallilta. En valehtele, haluan edelleen.
 |
| Yritin etsiä Carmenista mahdollisimman vähän pornahtavan kuvan. Se ei ollut helppo tehtävä. |
Kun valmistuin, pääsin töihin kuntosalille. Työ oli kuinkin yllättävän uuvuttavaa, töitä oli ihan hirveesti ja treenini vähentyi. Treenasin tietysti duunipaikalla ilmaiseksi ja työpäivän jälkeen halusin vaan kotiin relaamaan.
En oikeastaan tiedä, miksi treeni-intoni väheni. Ehkä siihen vaikutti vahvasti myös se, etten saanut haluamiani tuloksia. En, vaikka söin juuri niin kuin piti ja vaikka treenasin neljä kertaa viikossa salilla. Enkä vieläkään näyttänyt Carmen Electralta.
Alkoi tulla vatsavaivoja... Näitä oli ollut jo aiemminkin, mutta uskoin niin vahvasti bodariruokavalioni paremmuuteen, että lakkasin uskomasta laktoosi-intoleranssiin. Siis eihän rahkassa voi olla mitään pahaa!? Aloin saamaan oireita viljoista ja maidosta. Välttelin niitä osaksi, mutta toisaalta en halunnut myöntää, etten ollutkaan superterve ja etten muka olisi saanut syödä jotakin mitä halusin ja mikä oli "terveellistä".
Aloin kuitenkin tutkia ravitsemusasioita toiselta kantilta ja löysin raakaravinnon. Voin kertoa, että raakaravinnolla ainakin mun kaikki siihen asti hankitut lihakset hävisivät aika nopeasti. Ok, se oli mun huono yritelmä raakaravintoa, joku toinen saattaa koostaa ruokavalionsa taidokkaammin.
 |
| Iiihana Jamie Eason. |
Kokeilin myös vähähiilarista dieettiä, koska hiilarit nostaa insuliinitasoja, joka johtaa jenkkiksiin (ja mulla on tosissaan isot jenkkikset) ja insuliiniresistenssiin, joka johtaa diabetekseen. Eikö niin? Jätin pois hedelmät ja söin pääasiassa kasviksia, marjoja ja lihaa. En maitoa tai viljoja juurikaan, koska niistä tuli maha kipeäksi. Treenaaminen ei enää juurikaan kiinnostanut, en vaan jaksanut enää mennä salille. Tässä kohtaa olisi pitänyt aavistella jo jotakin...
Pikkuhiljaa dieettini olikin muodostunut pitkälti paleoksi: siis lihaa, kanaa, kalaa, munia (oih, miten paljon munia!), vihanneksia ja marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, kookosravsaa ja voita. Näitä söin, en muuta. Toki punaviiniä piti saada muutamia laseja viikossa rentoutumisen vuoksi ja kahvia, jotta jaksaa mennä töihin. Samalla ruokavalioni on gluteeniton ja maidoton, vältän hedelmiä, palkkari on jenkeistä tilattavaa riisiproteiinia ja sokeri tottakai ehdoton nou nou. Työpaikalla kollegan synttäreillä söin viime viikolla palan kakkua ja kärsin turvotuksesta ja vatsakivuista 3 päivää. Tosi tervettä.
Luin alkuviikosta kaimani Lauran paleosta luopumisesta. Se oli hyvin silmiä avaavaa. En ole itse koskaan "valinnut" paleota, vaan olen omien kokeilujeni ja ruokayliherkkyyksien ajamana ajautunut paleotyyppiselle ruokavaliolle. Vähähiilarinen paleo (paleonhan ei välttämättä tarvitse olla vähähiilarinen) on kuitenkin ilmeisesti aiheuttanut monille sitä pitkään noudattaneille terveysongelmia: treeneistä palautuminen kärsii, alkaa tulla erilaisia ruoka-aineyliherkkyyksiä ja allergioita, ihottumia, iho kuivuu, seksihalut vähenee... Pahimmillaan jopa hiuksia alkaa irrota päästä. Mulla on hiusten lähtöä lukuunottamatta noita kaikkia oireita. Jos kiinnostaa lukea tästä enemmän, kannattaa tsekata Matt Stone ja 180 Degree Health.
Mitä teen nyt? Yritän relata. Aloitin tänään syömällä vähän rahkaa, mutta mahahan siitä vaan tuli kipeäksi. En voi sanoa, että kaikki olisi mulle nyt ihan selvää, mutta selkeesti mun täytyy nyt lisätä hiilareita ruokavalioon. Ainakin aamupuuron otan taas käyttöön ja treenin jälkeen syön hiilaria niin paljon kun napa vetää. Riisiä, kaurapuuroa, bataattia, papuja, perunaa, gluteenittomia viljoja. Gluteeni ei siis todellakaan ainakaan tällä hetkellä sovi mulle, olkoonkin itse aiheutettua tai ei. Jos jollakulla on tietoa tai kokemusta siitä, että saako gluteeniyliherkkyyden parannettua, otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Muista syödä hiilareita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)