Back from Venice!

Kävin lyhyellä neljän päivän matkalla Venetsiassa. On se vaan aivan uskomaton kaupunki. Venetsiassa historia on läsnä aivan eri tavalla kuin missään muualla. Lähdimme matkaan, koska saimme mieheni kanssa osallistua ystäviemme häihin. Italialaiseen tapaan kaikki saatiin onnistumaan, vaikka oltiinkin jatkuvan romahduksen partaalla, pienen kaaoksen keskellä.

Olen ollut jo n. vuoden VHH:lla ja syönyt melko pitkälti paleoruokavalion periaatteiden mukaan: lihaa, kalaa,vihanneksia ja marjoja, tärkkelystä lähinnä salitreenin jälkeen. Viime viikkoina olen elänyt melko stressaavaa aikaa ja periaatteista on lipsuttu huomattavasti. Se on jännä juttu, miten juuri silloin kun kroppa eniten tarvitsisi huolenpitoa ja hyvää ravintoa, on helpointa heittää kaikki hienot tavat romukoppaan ja alkaa kunnon porsastelu!

Joka tapauksessa, reissun päällä ja etenkin Italiassa on aika vaikeaa pysyä ruodussa, mitä tulee vähähiilariseen ravintoon. Tai no EI OLE jos vaan jaksaa nähdä sen vaivan, että heti maahan tultua etsii kunnon ruokakaupan ja ostaa mehukkaita paikallisia hedelmiä, tuoreita kasviksia, pähkinöitä ja mahtavaa paikallista lihaa. Italiassahan saa perus metroaseman pikku-Siwasta sellaista bresaolaa, mikä maksaisi maltaita Suomessa Stockalla!

Kuten tästä nillityksestä voitte päätellä, en toiminut tällä tavalla lomallani. Mentiin hurjaa vauhtia ensin kotoa bussilla Helsinki-Vantaalle, vaihdettiin konetta Riiassa, saavuttiin Milanoon, otettiin sieltä juna Venetsiaan... ja juna tietenkin seisoi melkein 1,5 tuntia keskellä ei mitään ja syötäväksi oli ainoastaan vehnäleipää. Sama hotellin aamiaisella: leipää, leipää, leipää. Croisantteja. Jogurttia. Leipää. Arvatkaa mitä söin? Niinpä.

Kolmanteja päivänä ehdin vihdoin kauppaan ostamaan persikoita, banaaneja, tomaatteja ja pähkinöitä. Viimeisenä yönä näin unta porkkanamehusta... Mitäs tähän muuta sanomaan, kuin että oma vika jos nyt vähän turvottaa.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: nyt olen motivoitunut jatkamaan hyvän olon ruokavaliollani! Ja salitreeni kutsuu vihdoin taas huomenna, miten olenkin kaivannut sitä!

Kuvat eivät tee oikeutta Venetsialle.

Kohti uusia seikkailuja!

Ihana ja lahjakas Tuomo Prättälä sanoo sen parhaiten: "I applied for the good life". Minäkin jätin anomukseni hyvään elämään tällä viikolla kun päätin ryhtyä seuraamaan polkuani. En ole oikein koskaan tiennyt, mitä haluan elämältäni. En ole erityisemmin halunnut upeaa uraa tai perhettä tai intohimoisesti harrastanut mitään. Elämässäni ei pitkään aikaan ollut juuri muuta sisältöä kuin juhliminen, sillä tunsin olevani elossa oikeastaan vain silloin kun sain alkoholin avulla koettua suuria ilon tunteita tai aiheutettua suurta draamaa.

Pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan paremmin kuka oikeastaan olen ja mitä haluan. Samalla elämääni on ilmestynyt ihania asioita: rakkautta, ystäviä, parempaa terveyttä ja jaksamista. Yritän opetella pois vanhoista toimintamalleista, joita toteuttamalla vain jatkan oman surkean olotilani vahvistamista. Välillä palaan vanhoihin tapoihini, mutta siitä ei pidä lannistua. Ainoa suunta on ylöspäin ja uusi korvaa vanhan. Hitaasti mutta varmasti. Kun on kerran päässyt paremman elämän makuun, ei paluuta vanhaan enää ole.